tyttö epäkunnossa

Ei otsikkoa

2012-12-27T23:54:01+02:00

pelottaa.

you

2012-12-15T20:15:01+02:00

"And it's killin' me when you're away, I wanna leave and I wanna stay.
I'm so confused, So hard to choose.
Between the pleasure and the pain.
And I know it's wrong, and I know it's right.
Even if I try to win the fight, my heart would overrule my mind.
And I'm not strong enough to stay away"
(Apocalyptica - Not strong enough)

"And this kind of pain, only time takes away
That's why it's harder to let you go
And nothing I can do, without thinking of you
That's why it's harder to let you go

'Cause trying not to love you, only goes so far
Trying not to need you, is tearing me apart"
(Nickelback - Trying not to love you)

ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

2012-10-07T19:53:01+03:00

syksy saa mut mielen tosi haikeeks. oon onnellinen ja surullinen yhtä aikaa.

nyt mä tajuan taas, että maailma on täynnä mahdollisuuksia, mä voin tehdä mitä mä haluan.
mutta mitä mä teen? opiskelen alaa jotai vihaan, enkä todellakaan elä sellaista elämää jota haluaisin.
olen laiska. saamaton. en ole rohkea eikä mulla ole tarpeeksi luja tahto.

mistä mä unelmoin?
mun unelmat on todellakin muuttuneet siitä mitä ne oli vielä pari vuotta sitten.
silloin halusin elää suurta loistokasta elämää, elää vapaasti, enkä todellakaan halunnut perustaa perhettä tai asua maalla vaan isossa kaupungissa, kerrostalossa. silloin kapinoin kaikkea vastaan, en halunnut perhettä, punaista omakotitaloa, autolainaa ja perunamaata. en halunnut jäädä suomeen vaan muuttaa ulkomaille, asua ullakkohuoneistossa ja juhlia.

okei, en halua vieläkään punaista omakotitaloa, autolainaa enkä perunamaata.
mutta haluan perheen. haluan miehen joka rakastaa, haluan lapsen, tai ehkä kaksi. haluan olla maailman paras äiti. haluan talon, jossa on mulle oma kirjasto jossa on iso kirjahylly täynnä kirjoja, haluan isot ikkunalaudat joissa voin istua sadepäivänä juomassa teetä villasukat jalassa.

oon myös vihdoin tajunnut mikä on se ammatti johon haluan oikeasti. se ammattin on ollut mun mielessä jo ihan yläasteen alusta asti, enkä käsitä miksen lähtenyt heti yläasteen jälkeen opiskelemaan siihen ammattiin. no, onneksi vieläkään ei ole myöhäistä!
kaduttaa vaan että olen hukannut nyt 3 vuotta elämästäni tuon koulun takia ja oon stressannut ja itkenyt niin monet kyyneleet ihan vaan sen takia että oon ahdistunut koulun ja töiden takia.

jos sä lähdet työharjottelupaikkaan joka aamu kyyneleet silmissä ja et halua mennä illalla nukkumaan kun tiedät että joudut lähtemään töihin aamulla, niin se kertoo varmaan jo sen että oikealla alalla en todellakaan ole.

nyt uppoudun nojatuoliin lukemaan kirjaa ja juomaan teetä♥

mutta kun aina tuntuu että jotain puuttuu

2012-04-02T18:29:01+03:00

niin.

mihin meitä tarvitaan, kun oikea hyvä aina maahan poljetaan

2012-03-24T20:44:01+02:00

Mun ystävä on pettänyt mun luottamuksen miljoonia kertoja näiden 10 vuoden aikana jotka ollaan tunnettu. Silti aina välillä unohdan kuinka epäluotettava se on ja kerron sille asioita ja luotan siihen, välillä uskon sen lupauksiin ihan sokeasti ja vähän ajan päästä taas joudun katumaan ihan törkeen paljon, koska tää ei pidä ikinä lupauksiaan, vaikka se olis luvannut vain ihan pienen asian, vaikka viedä jonkun lapun mun puolesta johonki, se ei tee sitä, ja se keksii maailman paskimmat tekosyyt miksi se sitä asiaa ei ole tehnyt. Ja jos kerron sille jonkun asian, niin se on ihan varma että seuraavana päivänä joku muukin siitä asiasta tietää. En ymmärrä, miksi edelleen oon sen ystävä. Se on huippu tyyppi, sen kanssa saa aina nauraa mutta luottaa siihen ei voi. Se mun pitäis aina muistaa. Välillä se vaan unohtuu. Näiden lisäksi se on toisinaan aivan mielettömän itsekäs, se on ainoa lapsi sen perheessä, se on aina saanut kaiken mitä se on halunnut ja sen takia se välillä käyttäytyy ihan tajuttoman ärsyttävästi ja on niin itsekäs ja paskamainen että huhhuh.

Se syö aina viimeisen karkin pussista, se ei kysy lupaa kun se tekee asioita, se ei välitä mitä muut ajattelee tai miltä muista tuntuu kun se tahtoo jotain, se vain ottaa kaiken mitä tahtoo eikä sen enempää ajattele. Sitä ei kiinnosta mitä muut tahtoo, ajattelee, miettii, tuntee, kunhan itse saa kaiken sen mitä haluaa. Ja silti se aina kehtaa ääneen kehua kuinka se ei ikinä ajattele itseään, vaan aina muita ja luopuu niin monista asioista että muilla ois hyvä olla. Kunpa asia olis edes joskus niin.

Nyt kun luin tän tekstin läpi, tuli vaan mieleen että sehän on ihan täyspaska ihminen, mutta silti jostain käsittämättömästä syystä rakastan sitä ja se on yks mun parhaista ystävistä.

jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

2012-03-24T12:30:01+02:00

Mä haluaisin elää. Tai koko ajanhan mä elän, mutta en todellakaan sellaista elämää jota haluaisin enkä täysiä niinku pitäis. En nauti mistään ja koko ajan vaan odotan ja odotan jotain mitä ei koskaan tapahdu. Oon koko ajan väsynyt, turhautunut ja stressaan ihan turhista asioista.

better near to you

2012-03-15T22:36:01+02:00

yleensä tähän aikaan keväästä 'herään eloon', mutta tänä vuonna taidan olla jotenkin hitaalla päällä, ja syksystä asti jatkunut masennus majailee mussa edelleen. päivät on pitkiä ja aurinkoisia, lumi sulaa kovaa vauhtia, kovat pakkaset on historiaa ja aurinko on tuonut mun kasvoille taas pisamia. mutta jokin ei vaan oo kohdallaan, ja mun mieli pysyy maassa. koulu ei innosta, eikä edes kaverien näkeminen jaksa innostaa niinku ennen. koulusta lintsaaminen kuulostaa joka aamu aivan liian houkuttelevalta ajatukselta, siispä tälläkään viikolla en oo ollut koulussa kuin 2 päivää. tänä aamuna jäin makaamaan itku kurkussa sängylle, ja niin taidan tehdä huomennakin. ehkä mä maanantaina otan niskasta kiinni itseeni ja raahaan väkisellä viikon jokaisena päivän itteni kouluun.
huoh, menkää huono fiilis ja masentavat ajatukset pois minusta, kauas pois, älkää tulko takas. haluun olla taas iloinen ja nauravainen ja ONNELLINEN. musta tuntuu että oon ollu surullinen ja onneton jo ihan liian kauan.

tää blogi taitaa olla ihan turha, huhuu onko täällä ketään joka edes lukee tätä? ei taida olla. päätin kuitenkin jatkaa tätä taas pitkänpitkän tauon jälkeen ihan vaikka vaan omaksi ilokseni.

mun sydän kaipaa aurinkoon

pettävällä jäällä

2011-09-27T19:13:01+03:00

olin ihan innoissani syksystä ja pimenevistä illoista, mutta en muistanutkaan kuinka masentavia kylmät ja pimeät aamut voikaan olla. aamulla tuntuu tosi vaikeelta päästä ylös sängystä ja ku avaa verhot ja on aivan pimeää, tuntuu että ei osaa herätä ollenkaan ja heti aamusta masentaa tajuttomasti.

mä tahtoisin jotain piristystä mun elämään, jotain uutta, joku uus ihminen tai JOTAIN. en tiedä mitä, ihan mitä vaan, aivan oikeasti mitä vaan!

oh taidan hautautua peiton alle äidin vanha villatakki päällä ja itkeä.

wake me up when september ends

2011-09-23T22:53:01+03:00

oon lähiaikoina katellu paljon kämppiä netistä ja kaikkia huonekaluja, ootan niin innolla että pääsen muuttamaan ihan omaan kämppään ja että pääsen sisustamaan sen just niinku itse haluan.

tänään oon ollu yksin kotona, pimeä ja sateinen syysilta on menny kynttilöitä poltellessa, villasukat jalassa ja peiton alle kääriytyneenä. päivällä kävin kuvaamassa ja tuli kyllä pitkästä aikaa tosi hyviä kuvia :>

syksy saa mut aina jotenkin toiveikkaaksi ja syksyisin oon aina kaikista onnellisin, tuntuu että kaikki on mahdollista. rakastan syksyä, ihan kaikkea siinä. lehdistä tulee kauniin värisiä ja ne putoo puista. sade ja tuuli, pimenevät illat ja viilenevät ilmat.

boooring

2011-09-13T19:38:01+03:00

tänään todistin sen, että yksi hymy ja katse voi oikeesti pelastaa koko päivän. mulla oli jo tosi pitkä koulupäivä takana ja vielä pari tuntia edessä, olin ihan väsynyt, hikinen ja pahalla tuulella, sitten mun ihastus käveli mua vastaan käytävällä, hymyili ja katso silmiin, ja se oikeesti sai mut paljon paremmalle tuulelle ja loppu päivä lensi ku siivillä.

mulla on jotenki tosi ahdistava fiilis tällä hetkellä, nukuin pari tuntia päivällä, siivosin kämpän, luin ruotsin sanoja ja oon vaan koko ajan toivonut että joku kaveri tulis kylään ja pelastas mun päivän. ehkä jos mä kovasti toivon niin mun ihastus vaikka ilmestyy mun oven taakse koputtelemaan? niinpä, tai sitten ei.

no mutta että ei menis ihan valittamiseksi niin odotan kyllä innolla loppu viikkoa, koska mulla on tosi lyhyitä päiviä koulussa :---) aattelin mennä torstaina shoppaileen ja ostamaan mun kaverille syntymäpäivälahjan ja äidinki lahjaa vois katsella jo kun sillä on pian synttärit, mutta mitä mä osaan äidille ostaa, hmmm?