vannoin itselleni noin vuosi sitten, että en enää ikinä anna itseni rakastua keneenkään, kun aina vaan sattuu. mulla on aina käyny paskasti suhteissa, ne loppuu aina aika lyhyeen, kun jotenki mokaan. no okei, ehkä se ei aina oo mun vika ollut että ne suhteet ei ole kestänyt, mutta aika useesti kuitenkin. 

nyt mä oon vastoin kaikkia mun taisteluita, ihastunut. se poika on jotain ihan täydellistä; urheilullinen, upee hymy, komea ja aivan tajuttoman ystävällinen ja kiva. se on niin täydellisen oloinen että ihan pelottaa. jotain mätää siinä täytyy olla. oon kovasti yrittäny pysyä siitä kaukana, ja yrittänyt olla ihastumatta, tuloksetta, oon aivan korviani myöten ihastunut, ja ihanat perhoset on palannu pitkästä aikaa taas mun vatsaan lentelemään. tää on oikeesti aivan ihana tunne, mutta mä niin pelkään sydämeni pohjasta, että joudun taas pettymään. voi olla että taas tipahdan täältä pilvilinnoilta ja kovaa, mutta tää poika on niin mielenkiintoinen ja ihana että mä taidan ottaa sen riskin ja tutustua siihen ja antaa itseni ihastua, kävi miten kävi.